Aikoinaan ajattelin,
että martat osaavat kaikki huushollihommat ja käsityöt, muistavat
reseptit ulkoa, jne. Nyt itse vielä suht tuoreena marttana tiedän,
että näin ei ole, onneksi.
Tänään kokeilin
taas jotain itselleni uutta. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt mehua
mehumaijalla. Sivustakatsoja olen ollut usein, mutta vasta nyt
tartuin itse toimeen. Ostin jokunen kuukausi sitten oman maijani
eräältä, jolla into lopahti yhteen kertaan. Yritän pistää
paremmaksi.
Alku oli vähän
takkuinen, koska kun laitoin mehumaijan kerrokset päällekkäin
totesin, että jaahas, eihän se mahdu meidän hellalle.
Liesituuletin on liian matalalla. Hieno homma. Onneksi anoppilan
keittiöstä löytyi puuttuvien senttien verran enemmän tilaa.
Marttojen
nettisivuilta oli löytynyt hyvät ohjeet, joten varsinaisessa
tekemisessä ei ollut ongelmia. Pakastimessa talvehtineista marjoista
tuli syvän punaista mehua, jota maistelemme tänään
pihasaunassa kylvettyämme.
Taas on yksi asia
opeteltu. En väitä olevani mestari, mutta harjoittelu jatkuu.
Mikähän opeteltava asia olisi seuraavana vuorossa? Ehkä
porkkanoiden kuivaaminen. Tai vaikka viittelöinti.
Ukkosterveisin, Ulla
